Fighting against Ana

Mä oon niin hämmentynyt, pettynyt, suoraan sanottuna haluaisin nyt pysättää ajan ja kelata sen kasiluokkaan saakka, milloin kaikki oli vielä hyvin. Tekisin ja estäisin kaiken sen syömisvamman ja muun tulon kaikin keinoin. En tosin tiedä miten.

Nyt lomalla, mulla on välillä, niinkuin nytkin parina päivänä ollut tosi hyvä fiilis, olen ollut suhkot ok tyytyväinen itseeni koska en ole ollut juurikaan kotona. Paitsi että tänään tulis joskus 12 aikoihin kotiin, tosin siksi koska olin tänään autokoulussa. Sen jälkeen en enään mennyt Vaasaan eli jäin kotiin. Ja niin.. Ahdistus tuli, mukanaa Ana. 

Nyt mua vain vituttaa koska mietin taas kuinka oksettava olen, kuinka on niin kumma ettei peilini ole vielä mennyt rikki, kuinka mun pitäisi tiputtaa se kymmenen kiloa uudestaan, ellei vittu enemmänkin. Mä inhoan näitä ajatuksia. Ne loppuu ajattelematta niitä, tiedän, mutta kun on yksin niin se on miltein mahdotonta.Vittu, mikä mussa on vialla. Mikä mun päässä on vialla.