What if you're holding the gun - when it's heading to yourself?

Oikeesti, kuinka ihminen voi olla näin hukassa. :D En tiiä enään mitä pitäisi tehdä, toisinsanoen oon kahden tulen välissä: kuka mä oon ja kuka mä haluan olla.

Mutta siltikään mä en jaksa kuunnella Anaa. Se kaikki siltikin on vallannut mun elämän ja mielen, ja aina kun mietin ja olen sitä mieltä että nyt tälle tulee loppu, niin ajattelen vain sitä että kuinka mun mieli on sh:n vallassa mutta kun katson peiliin niin ei näytä sille yhtään. Ei sitten mistään kohdasta. Enkä muutenkaan jaksa enään näyttää tältä. Haluan tehdä asiaan muutoksen. Tai sitten se on Ana.

Mulla on muuten uusi pieni silmäterä ja pörrökaveri, saatiin uusi pieni nöffin pentu Virosta tässä pari viikko pari takaperin :) Freddy ♥ Ihana pieni hupsu pörröpallo, sen silmät on niin suloset, ja kun se katsoo suoraan silmiin niin siihen sulaa :3

 

Veli oli myös täällä tän viikonlopun, mikä vähän lisäsi ahdistusta. En tiedä mikä siinä on. Ja sekin kun en aina jaksa sitä, kun sillähän on se vähän ylivilkas luonne ja muutenkin yli-ilonen aina, enkä ymmärrä kuinka joku voi olla sellainen koko ajan. Mun ikäsenä se kuitenkin oli aina välillä niinku minä, asenteella että "älä puhu mulle älä edes katto muhun". Voi toivottavasti mäkin olisin aikusena sellainen kuin Juuso. En tosin meinaa että mun elämä olisi samanlaista, mutta se että ei olisi juurikaan mitään huolia, olisi onnellinen. Se ei kylläkään tule vain sormia napsauttamalla. Pitää tehdäkin asian eteen jotain.