Anteeks

Oon retkahtanu taas, en tiedä sanoisinko että aika pahastikkin, syömisvammalle ja ajattelin pitää blogitaukoa, tänne tulis sellasta tekstiä mitä tyyliin oli vuosi sitten syksylläkin jos jotkut lukijat muistaa. Ja jotkut tietyt kuitenkin blogiani lukevat enkä halua että musta tulee sellanen "huomiota hakeva" koska blogi. Okei no en kyllä tiedä miten mut voisi tän takia sellaiseksi leimatakkaan, mutta silti.

Mulla on muutamia joille puhua, paremmin kuin olen hetkeen pystynyt edes tänne kirjoittamaan. Mikä on aika harvinaista.

Tää on oikeesti vaikeinta mitä tiiän. Tai no oikeastaan, kaikki tällaiset henkiset addiktiot ja ongelmat on mun mielestä vaikeinpia asioita mitä just nyt tulee mieleen. Eikä sitä aina voi korjata sanomalla että joo, ei sussa oo mitään vikaa, syö se nyt vaan, ei hätää et sä siitä miksikään muutu. Ehkä ei muutukkaan, mutta ei myöskään sun peilikuva muutu paljoa sen jälkeen sun päässäs.
Ja tää ei lähde ikinä susta pois, sen kanssa pitää elää vaan jossain vaiheessa. Mutta jos tää on nyt mun kolmas kaatuminen, niin tulenkohan mä sitten nousemaankin sen neljännen kerran? Mä uskon kyllä että tuun. Sitten kun tiiän oikeesti kuka oon, mitkä ajatukset on mun, mitkä niitä pahoja, missä mä haluun olla mun elämässä, mitä mä tahdon.

Hupsis mikä avautuminen pitkään aikaan :D
Nojoo, heippa hetkeksi ♥