recovery vs relapse

On mulla vieläkin hetkiä, jolloin mun pitää muistaa ne syyt miksi olen parantumisen tiellä. Ne syyt, miksi en saa palata menneeseen. Pelottaa että luovutan. Vahvana pysyminen on enemmänkin tullut mulle jokapäiväiseksi vahvuudeksi ja osaksi mua, kun ennen se oli vain pintaa täydellisen romahduksen päällä.

 

 

Siihen kaikkeen on vain niin helppo kaatua, mutta vaikea nousta ylös koska mulla on vieläkin ylämäkiä edessä ja niitä hetkiä jolloin mun pitää pysähtyä miettimään, miksi mä teen näin. Mun pitää muistaa että en oo sen arvoinen, vaikka nyt on pari kertaa tullut pieniä masis hetkiä. Mutta mun pitää myös pitää mielessä se että kaikilla on huonoja päiviä, se on vaan normaalia.