Eilen näki taas Jessicaa ja Saijaa, menin illaksi sinne. Toinen oli ihan rättiväsynyt kun ei ollut saanut oikein leirillä nukuttua. Ja sitten vielä kun piti herätä jotta pääsisi Vaasaan taas viikonlopuksi niin tottakai siinä ei oikein ehdi nukkua.
Kahviteltiin, juteltiin ja naurettiin taas + muuta mitä nyt aina. Vanhoja aikoja ja kesähäitä muisteltiin. Jaa-a saa nähdä sumeneeko koskaan ne pari muistikuvaa mun mielestä häistä :D luvattiin myös ottaa uusiks seuraavissa häissä mihin me kaikki kolme mennään! Sillä kerralla vois tosin pakata se järki mukaan myös, mitä luulette?
Torstaina olin koulunjälkeen hetken kaupungissa Liisan kanssa, sen jälkeen olin sopinut isän kanssa että nähtäis, halusin kertoa jotain. Halusin kertoa kaiken kaikesta. Ja kerroinkin, enemmän mitä ehkä muut tietää.
No arvasin sen reaktion. Järkytys, shokki, kyyneleitä, 'enolisikinäarvannut' ilmeet.
Aloitin kertomalla tatuointini merkityksen, siitä sitten selitin kaiken syömisvammailustani, seiskaluokasta, kaikki mahdolliset melkein. Se oli sekä kamalaa, mutta niinkuin isäkin sanoi niin helpotus myöskin.
Sanoin sille että olen jo kauan halunnut kertoa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se on jo niin kauan syönyt mua sisältäpäin, että isä ei tunne jotain puolta tyttärestään. Mutta samalla en halunnut että hän saisi tietää mitään, yritin selittää että joillekin ei vain yksinkertaisesti pysty kertoa koska halusin suojella häntä siltä, halusin että hän on ylpee musta ja näkee mut elämää rakastavana ihmisenä, millainen en silloin ollut. Mutta kerroin myös lopuksi, että nyt ei ole enään mitää ongelmia, ei ne ole ikuisesti ohitse mutta se riittää että olen onnellinen ja haluan elää. Pääasia tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti