Olen tämän viikon kotona, saikulla.
Äitikin on, se tosin on niin kipeänä että pakko,
mutta siis tää käsi ei saa rasittuu eikä siihen saa tulla
mitään pölyä mitä mun tettipaikalla tulee koska hion siellä
niitä autonosia, ja jos tää rasittuu niin eihän tää uus iho
ikinä kasva takas ja sit ei päästä mihkää edistyyn.
Ootan perjantaita niin kovasti.
Oon Jessican kanssa pitkästä aikaa.
Menen eka joskus 12 aikaan Variskalle,
ja sieltä mennään vissiinkin kaupunkiin vähän kierteleen
ja saa nähdä mitä muuta sitten keksitään.
Eilisestä asti ollu pahin ahdistus ikinä.. On niin sellainen,
ällöttävä ja kauheen ruma olo, jos niin voi sanoa.
Koko ajan pidän tota Jarin XL/XXL Chevrolet hupparia.
Sellanen tunne, että haluan just nyt heti jonnekkin pakoon,
jonnekkin missä ei ole muita. Jonnekin jossa voin olla yksin,
pari päivää. Tai viikon. Tai loppu elämäni. Sounds better.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti