Mua on yritetty auttaa, mua on yritetty piristää,
mua on yritetty kehua, mua on yritetty saada ymmärtään
että oon jonki arvonen. Arvostan sitä, ja yritin ensin uskoa siihen, mutta
se on jotain, minkä eteen mun pitää tehdä töitä.
Mun pitää tehdä töitä mun itsetunnon eteen joka päivä.
Ehkä vielä jonain päivänä uskon sen itsekin.
Mutta, niinkuin sanoin edellisessä postauksessa,
kun tuntui hetken että olisin jo paremmalla tiellä
kaiken suhteen, niin hyvä etten luvannu sitä.
Koska, se oli vain se hetki jolloin tuntui sellaselta...
Nyt mun pitää vaan keskittyy siihen, että musta
viel tulee laiha, 500 kcal/päivä.
Pakko, ihan pakko.
Koska vihaan mun käsiä, vihaan mun jalkoja,
vihaan mun naamaa, vihaan mun mahaa ja kaikkea.
Kaikki mussa on pelkkää läskiä, hyi vittu. Ahdistaa.
Heh, mulla on uus addiktio..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti