200. Postaus!
.. Eikä mitenkään muuten sen erikoisempi.
Juu, elikkäs tää viikonloppu oli aika..
Onkohan sille edes sanoja, alkoi hyvin mutta loppui oudosti.
Erimielisyyksiä, riitaa, draamaa, ahdistusta yms.
No mutta toivottavasti tää nyt selvitetään.
Mua ei tavallaan enää ahdista niin paljoo tää mun
ulkonäkö ku mitä se on nyt mua haitannut..
Saa nyt nähä, meneekö tää hiljalleen pois, ja jos vaikka
joskus pääsisin tutustumaan ns normaaliin elämään
jossa osaisin jopa olla onnellinen, niin itseni kuin yleensäkkin
elämäni suhteen.
En siltikään uskalla vielä sanoa että olisin ''parantunut''
tästä, koska pelkään että huomaamattani valehtelen
sekä itselleni että teille.
En kaipaa häntä enään kovinkaan paljon, kun
vaan jaksan muistaa miten hän rikko mut ja valehteli.
Katotaan sit taas koulussa, oonko samaa mieltä vieläkin.
ps. haluaisin ne punaset hiukset takas, jos vaikka kokeilis someday?
ps. haluaisin ne punaset hiukset takas, jos vaikka kokeilis someday?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti