Mua ahdistaa, en pysty enään liikkumaan ulkona ilman ajatuksia siitä kuinka iso ja ruma olen. Pidän ihmisistä, mutta samalla taas en. En halua olla ihmisten kanssa juurikaan tekemisissä tällä hetkellä. Mun ajatukset tuhoaa mut, syö mua sisältä. Haluan vain juosta kunnes olen puolet koostani pienempi.
Haluan tuntea taas sen kontrollin, mitä sain kun kontrolloin ruokaa ja kaikkea siihen liittyvää, eikä se minua. Haluan taas laskea joka ikisen askeleen, kalorin, gramman, suupalan,
Mutta tämän kaiken jälkeen, mielessäni pyörii yksi kysymys. Mikä vittu mua vaivaa?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti