AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
Veli tuli lauantaina meille kaheks yöks ja vittu kun ahdistaa ja oon tänään liikkunu aika paljo. Nyt vittu tulee muutos, vannon. En enää oo valas ja broidin huomautukset menee vähän enemmän kuin tunteisiin. Oonko mä oikeasti muka niin iso, vai johtuuko se siitä kun mun veli on aina itse ollut niin luuviulu. Tänään hän taas sanoi kun oltiin ulkona siinä äidin kanssa kuinka hän tarvitsee uusia vaatteita ja vöitä kun on niin laihtunut. Fucking triggering. Äitin äänenkin sävy ja katse muhun ja häneen oli sellainen että vittu vaihda puheenaihetta.
Jumalauta, en jaksa odottaa huomista kun menen parin tunnin lenkille. Vähintään. Voisin kirjoittaa semmoisenkin ragepostauksen että ei ole sellaista ennen nähty.

Tuli, ja muuten tulee aina hirveä olo kun broidi ei tiedä mitään mun syömisvammasta ja ahdistuksesta kun hän on ympärillä, (siis ei tietenkään aina mutta esimerkiksi kun ollaan koko perhe yhdessä syömässä) koska hän ei sitä ymmärtäisi koska adhd, ja kun mun veli on mitä on, ei se ymmärrä näitä asioita mikä on mun mielestä surullista. Mutta meidän välit nyt on aina ollut mitä on. On sattunut ja tapahtunut ties mitä...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti