Q&A

Kiitos teille muutamalle kivalle jotka laittoivat muutamia kysymyksiä :) osan näistä tosin olen jo monesti täällä blogissani kertonut, joten tänne näitä ei ole mun vaikea kirjottaa. En pysty missään oikeastaan näistä niin avoimesti edes kertomaan kuin blogissani. Jonka lukijat ovat varmaan jo huomanneet.

---

kuinka kauan olet sairastanut anoreksiaa ja mikä sai sut alottaa laihuttamisen? mistä se lähti?
- Noin 3 vuotta, se alkoi yhdeksännellä luokalla, 8-9 vaihteilla. Tällä hetkellä en sanoisi olevani anan otteessa mutta silti olen tainnut repsahtaa, ajatuksistani oon itsekin aika sekaisin juuri nyt.

En oikeastaan osaa sanoa mistä se lähti..  Oon oikeasti miettinyt sitä niin paljon, koska en silloin ajatellut itsestäni niinkuin nytten, mutta siltikin aloin ajattelemaan että haluaisin kyllä laihtua muutaman kilon ja olin myös rakastunut muotimaailmaan ja siihen kaikkeen, joten kaikki varmasti voi heti ensimmäisenä kuvitella millainen se ympäristö ja maailma on. Jos et ole kokoa 0, et ole juurikaan sitten mitään. Joten nyt kun ajattelen, ne taitavatkin olla ne päätekijät. Plus pohjana se että äidin puolelta melkein koko suku on aina pienenä sanonut mua läskiksi joten joo.

huomasko sun läheiset vai huomasitko ite et joku on vialla kun aloit laihtua?
- Ei ne oikeastaan, ei perhe ainakaan. Välillä ne huomautteli mun "linnun annoksista" lautasella mutta en usko että ne mitään epäili näin muuten. Toki ennenkuin mun psykiatri käski joko mun kertomaan heille taikka hän itse soittaa ja kertoo. Joten varmaankin oli parempi mun kertoa kuin että he olisivat saaneet tietää jonkun muun kautta. 

miten sun perhe ja ystävät reagoi?

- Kun kerroin siitä äidille ja Jarille, muistan kun sanoin siinä aluksi että mulla olisi asiaa, istutaan tähän alas. Istuttiin siinä keittiön pöydän ääressä ja mä kerroin sen. Että psykiatrini käski minun kertomaan että mulla on syömishäiriö. saakeli kun toi on vaikea itse kirjottaa.. Äiti siihen sitten vastasi että hän ei ole yllättynyt mitenkään. Hän oli kuulemma tiennyt sen jo jonkin aikaa. Mun silmät suureni hieman siinä vaiheessa ja tuli sellainen ihme tunne. 
Muistan sen verran kun muutama ystäväni, joista yksi taitaa olla enään nykyinen ystäväni niin sai tietää siitä, niin sen nykyisen ystäväni reaktio oli hirvein ikinä.. Se hetki oli hirvein ikinä. Hän alkoi itkemään hysteerisesti, hän kertoi ettei halua menettää mua, ettei halua minun kuolevan. No mitä mä tein, tunsin itseni aivan helvetin itsekkääksi, en muista enään mitä vastasin tai sanoin hänelle siinä.

paljonko sä painoit alimmillas?
- Vähän yli 40kg.

ketä kaikkia sun perheeseen kuuluu? 
- Äiti, isäpuoli ja isoveli joka asuu jo omassa kämpässään Vaasassa. Omaan isääni olen yhteyksissä silloin tällöin.. 

kuinka monta kertaa olet muuttanut? 
- Ööö.. 5 tai 6 kertaa.

mikä tai kuka sai sinut nauramaan viimeksi? 
- Jemina :D

kuinka monta tatuointia sulla on? (kuvaa mahdollisesti?)
aiotko ottaa lisää? 
- 3 ja aion! Joo eli tuo oikeanpuoleinen ranteessa oleva symboli on ensimmäinen tatuointini, otin sen viime kesänä.
Vasemmanpuoleisen kuvan tatuoinnit otin joskus.. No on siitä ainakin 3 kuukautta jo kun sen otin. Aion jatkaa tuota uusinta vielä ja lisäilen varmaankin myös tuon symbolin alle vielä jotain pientä. :)

mitä teet silloin kun olet ahdistunut? onko sulla jotain keinoja millä lievittää ahdistusta? 
- Joskus kauhea ahdistus/paniikkikohtaus, itken melkee silmät pihalle ja aivot ja kuuntelen musiikkia. Se auttaa aina välillä. Tai sitten se vain menee jonkin ajan päästä pois, rauhotus jotenkin itsekseni. Mutta musiikki auttaa mulla yleensä, ja tietenkin että oon sillain rauhassa yksin.