mielen vankila

Ana ei jätä mua rauhaan. Sen sanat valtaa mun mielen kun katson peiliin ja mietin mitkä vaatteet laitan huomiseksi, niinkuin teen joka ilta. Ana sanoo että mun pitää saada ittestäni sellainen kuin olin ysillä. Anan mielestä en saisi nytkään istua, minun pitäisi lähteä parin tunnin lenkille. Treenata sen jälkeen toiset pari tuntia. Ana on saanut mut otteeseen taas. Mua ahdistaa niin helvetisti. Mua oksettaa katsoessani peiliin. Anan mielestä mun pitäisi kattoa kalorit joka vitun ruoasta mitä syönkin. Nolol vittu tää ei ole pilaamassa mun kesälomaa kuitenkaan uudestaan.

Välillä ahdistaa kirjoittaa Anasta tänne koska ulkoa päin katottuna ei uskoisi että mulla on vieläkin tää vitun ongelma. Vaikkei se painosta olekkaan kiinni onko syömisvamma vai ei.