pohjalla?

Se kaikki jotenki iski taas. Mä en oikeen jaksais taistella taas maailmaa, ajatuksia ja todellisuutta vastaan. Mutta en voi myöskään antaa asioiden olla. Kyllä, mä ehkä mietin liikaa mutta periaatteessa taas en koska tunnen myös sen pahan olon, sitä juurikaan ajattelematta.

Mä en voi edes kuvailla sitä kuinka paljon mua ahdistaa, en halua olla tällainen. Vaan sellainen minkälainen olin pari vuotta sitten.. 3 vuotta sitten. Ehkä olen sekaisin ehkä en. Ei mua kiinnosta enään. En tajua miksen voi jättää kaikkea taakse.
 Mulla on ainakin pari asiaa mistä saan olla onnellinen, niinkuin olenkin. Mutta mua samalla stressaa kaikki koska en halua menettää mitään. Vittu. Koko ajan stressaan muutaman ihmisen takia ja en tiedä miksi mutta pelkään myös että menetän heidät. Tuntuu muutenkin että oon jollakin tavalla epäonnistunut ihmisten mielestä. Ok no parantumisen kannalta oon epäonnistunut jo. Aivan sama mutta joo, en tiedä.

Mua pelottaa ja ahdistaa, ja stressaa, mä tärisen, mä en vaan pysty.  Mä en jaksa enään. Työt ja muutama ihminen pitää mut pinnalla periaatteessa. Ehkä pari muukin asia, mutta mua jotenkin pelottaa kuitenkin että miten tässä kaikessa käy. Mun pää on ihan sekaisin ja ajatukset solmussa. En pysy ajatusteni mukana.