En jaksa oottaa huomista. Paluu normaaliin arkeen ja on tekemistäkin.
Mulla on aika paljon kerrottavaa mutta en osaa laittaa niitä sanoiksi. Enkä jaksa 'valittaa' kuinka taas oon siinä lähtöpisteessä niinkuin pari vuotta sitten. Haha, oon iha rikki.
Mä en kestä. Miksei joitakin asioita voi vain sanoa suoraan, kysyä tai muutenkaan selvittää. Mun pää hajoaa. Joskus olisi vain parempi lähteä jonnekkin kauas ihmisistä, joiden ajattelemiseen menee se aika yleensä. Tosin en usko että se muuttais mitään.
Vittufak mä en vaan jaksa.
Voi sinua pieni... :( Oon seurannut sun blogia jo vuoden päivät, ja tekee niin kipeää lukea huonoja uutisia. Ei varmaan auta, vaikka kuinka sanoisin, että kaikki voi vielä kääntyä jopa yllättäen paremmaksi, vaikka se klisee onkin. Ite oon saanu huomata tän tässä lähiaikoina, luulin etten ikinä nää parempia päiviä ja yhtäkkiä löysinki taas syyn jatkaa ja taistella. Kyllä se sullekin tulee vielä, kun oot vaan rohkea! Hirveesti voimia ja haleja, oot ajatuksissa<3
VastaaPoistaJotenkin samalla tavalla mun tekee pahaa kun joku kertoo lukeneensa mun blogia ja kuinka niitä sattuu. Itsehän mä niitä kirjottelenki, en siksi tietenkään että muut tuntis pahaa. :/
PoistaHyvä että sä et kumminkaan luovuttanu :) äläkä ikinä niin teekkään.
Ja kai se joskus vielä tulee, sitä odotellessa tai jotain.
Kiitos tack ihana <3