I will win this

Mulla on jo jonkin aikaa ollu kaikkea, sanoisinko että typerää mielessä. Joka vituttaa siinä mielessä että oon jo tähän asti päässyt. Eli miksi mä luovuttaisin taas, tällä kertaa paremmalla saavutuksella ja melkein monien tavoitteiden jälkeen? En tiedä.

Varmaan osittain siksi kun mulla on paha tapa miettiä liikaa. Jos jokin asia menee toisin kuin sen pitäisi, tottakai se alkaa vaivaamaan ja ajatukset menee solmuun ja saan vain itelleni pahan olon.

Olisi kiva kirjottaa taas positiivisia asioita, mutta pakko taas sanoa että ajatus siitä että kokonaan parannun, pelottaa vähän. Vaikkakin mitään sh:ta ei juuri enään olekkaan. Koska siis mulla on melkein aina niin että mun pitää saada se kontrolli jostain, pystyisin pitämään siitä asiasta kiinni ja tulee sellanen turvallinen olo, fiilis että tää on vaan mun asia ja osaan tän. Jollakin tavalla kuitenkin tuntui melkein vapauttavalta kun sain sen kontrollin hieman jo otteestani, stressi lievittyi ja itkupotku raivarit loppui, mutta silti tarviin ottaa sen kontrollin jostain joten kaipaan sitä tunnetta jollain tapaa.

Haluan parantua ihan kokonaan, vielä joku päivä mutta kaikki vaikeudet on käden ulottuvilla joka päivä. Mutta mähän parannun.

 aaa Demi ♥