Struggling

Tekisi kovasti mieli kertoa teille siitä Viron reissusta ja jotain muuta pientä mitä onkaan tapahtunut. En nyt vaan oikeen jaksaisi, muutenkin ajatukset ovat aika sekaisin. 

Taas olen jo hetken tapellut omien ajatuksieni kanssa, on oikeasti ollut aika vaikeeta ja välillä kun se ahdistus ja niin monet yritykset ajatella sitä parantumista terveyteni ja muun elämäni kannalta alkaa vituttamaan, olen valmis luovuttamaan. Koska aina välillä unohtuu ja haluaa melkein unohtaa kaikki ne oikeasti järkevimmät syyt. Eli juuri se terveys, lähimmäiset, henkinen puoli, opiskelut. 
Muutenkin mulla on vain muutama ihminen ja tuki joiden takia yritänkin parantua. Mutta vain niiden muutamankin takia yritän tehdä kaikkeni. Joskus mäkin kuitenkin saavutan sen romahtamispisteeni, silloin pitää vain valita elämän ja - sen toisen väliltä. Ihan tosi.

Mutta tosiaa, nämäkin ajatukset tulevat silloin jos olen jossain missä on paljon ihmisiä, yksin tai ehkä vähän liittyen tuohon ensimmäiseen niin kape. Ehkä vähän on mielikin ollut maassa, en vain halua että viime vuoden syksy tapahtuu taas. Ei niin vain saa käydä. Mutta niin.. En tiedä, on vaan ollut niin vitun vaikeeta. Houkutuksia takaisin sihen paskaan on melkeinpä joka puolella, myös peili mukaanlukien.

Parantumisessa vaikein osuus todella on se itsensä hyväksyminen.