I can be enough - I am enough

Fuck this.

 

!!!

 Olen sanonut aikasemmin että olen parantumassa tästä. Mutta sitten taisin mitä ilmeisemmin luovuttaa. Oisiko aika kokeilla uudestaan parantumista? 

Mua pelottaa mutta myös oon aika utelias ajattelemaan elämää ilman Anaa. Tiedän että minä - ja jokainen on parempi kuin numero vaa'alla ja mittanauhassa. Ymmärsin sen about 3 päivää sen jälkeen kun aloitin tuon tietyn kalorimäärän päivässä homman, jokin mun sisällä vain yhtäkkiä naksahti. Jokin minussa ehkä vain tuntui kaipaavan sitä pakkomiellettä kalorimääriin ja muuhun. Ymmärsin että en enää tarviikkaan sitä. Osaan elää ilmankin ja tiedän ilman kaloreitten tarkkailua mitkä vaihtoehdot on oikeita ja mitkä ei. Kuka vaan sen osaa. Musta tuntuu muutenkin, että olen jotenkin niin loppu tähän pakkomielteeseen ja tahdon siitä eroon. En usko että se on niin vaikeaa.

Yritän uudestaan - ja teen myös kaikkeni että jätän tällä kertaa tän paskan taakseni ja yritän alkaa elää. Haluan ja yritän myös päästä masennuksesta. Se taas on isompi pala mutta ehkä mä selviydyn.
Pitää vaan yksinkertaisesti päästää irti, se repii mulle tärkeitä ihmisiä ja tottakai mua itseäni, ja vielä kun oon siinä pisteessä että pystyn päästämään irti, niin teen sen.