Ceasar, lempinimeltään Kaapo tai Kassu, saapui viime keskiviikkona meille.
Newfoundlandin pennut ei ilmeisesti 1,5 vuoden iässä mitään
pieniä ole. Ja tuo vielä kuiteskin tuosta kasvaa, isojahan ne on.
En oikein tiedä miten suhtautua.. Oon sinänsä onnellinen ja kuitenkin,
en oo koskaan elänyt koiran kanssa ennen, oon kissaihmisiä
ja muutenkin tää on outoa ja nyt kaikki muuttuu.
Siis tottakai oon onnellinen, mutta eka olin tosi hämmentyny
ja pelkäsin että nyt kaikki muuttuu, en osaa selittää oikeen.
Se tulee meidän kanssa kaikkialle, ja saa nähdä totunko tähän.
Pakko. Outoa vaan, iso muutos se kuitenkin on.
Munkki ja Nipsu tietenkin oli hermona, varsinkin Munkki
koska se on aina ollu se meidän prinsessa, ja muutenkin aika
vaikee tapaus, nähtiinhän se jo kun Nipsu meille saapui.
Munkki on ollut meidän kirjahyllyn päällä aina kun Kaapo
on tullu sisälle, koska sinne se ei välitä hypätä.
Nipsu on ollut jossain sohvan päällä nurkassa, mutta
ne on itseasiassa jo tutustunu, ollu jo nenäkkäin eikä mitään ongelmia.
Hämmennyksissä kumpikin silti vielä, hetken.
Kaapolla on tuo luomi jotenkin paisunu (?) ikävästi,
niinkuin varmaan näkyy, punainen pallo silmäkulmassa. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti