Tavallaan haluan kuolla, mutta tavallaan taas en.
Hahah, oon niin itsetuhonen et kuulostan itteniki
mielestä pian jo pelottavalta.
Oon vaan siinä pisteessä, että oon täynnä jo kaikkea.
Mun elämä on vasta alussa, I know, mutta entä jos
en halua nähdä sitä kaikkea, tai päästä elämässäni
eteenpäin. Koska ei mun ongelmat aio mennä pois
kuitenkaan, niin what's the point then?
Ja oon niin vitun läski, että oikein inhottaa ja hävettää.
Huomenna pitäis mun veliki tulla, niin kuin joka sunnuntai.
Ahdistaa. Tuntuu aina, että oon se läski pikkusisko,
koska mun veli on ku mikäkin tikku. Tietää sen itsekin.
Oon vaan menny sen mun maaliviivan ohi
aikoja sitten. En ikinä oo menny sen maalin
läpi sillain, vaan oon jotenkin ohittanut sen,
mennyt harhaan. If you know what I mean.
Haluun kadota/kuolla/olla maailmassa yksin.
♥ laiha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti