pienin askelin

Oon kipeenä, tuli kauheen huono olo jo

eilen illal sen jälkee ku heräsin ku olin nukahtanu

iltapäiväl. Tää olo on ihan kauhee..

   Oksettaa, päätä särkee ja muuta söpöö.
Noh, sentään en voi pistää mitään suuhun

koska laattaisin sen pois, mutta silti

en haluaisi tätä oloo kenellekkään..

Käytiin eilen Liisan kans Variskalla ja

Markku oli se ehdoton eka ketä piti mennä

kattoon. Ja tietysti pari muutakin opettajaa.

Alko masentaan ja olo heittelehti hieman paremmasta

olosta hieman surkeampaan, koska tajusin

kuinka paljon halusin takas yläasteelle.

Aatelkaa, mulla tuli ikävä mun vanhaa koulua..

.

Hmm..En tiedä mitä sanoisin mun fiiliksistä
näin muuten. Noh koitan näin lyhyesti:
Masentaa, vituttaa, inhottaa, hävettää...
And so on.
En ymmärrä, miks näytän tällaiselta, ja
kuitenkaan kukaan ei sano mitään?
Siis kun, yritän vain sanoa, että tää

tunne mun sisällä on jotain niin kamalaa,

koska tuntuu että mä.. en ole mitään,

en yhtään mitään. Mä hengitän, mutta

sisältä oon kuollut. Mä olen, vaikka en saisi.

Mä oon niin isokin, että oikein inhottaa.

Ei syömättömyys voi olla näin vtun vaikeaa.

Temple of thought <- Kukaan muu rakastunut tähän biisiin?