Mä oon niin hukassa, kuin ihminen vain voi olla.
Kun siis välillä musta tuntuu että joo en mä aio
laihduttaa, koska siis tuntuu että en tuu ikinä
saavuttaan sitä mitä haluan. Mutta silti tää on
mulle pakkomielle, enkä pääse siitä yli että
mun pitää olla täydellinen, mun pitää näyttää
täydelliseltä vaikka sellaista ei ole olemassakaan.
Mutta silti mua ahdistaa aivan koko ajan,
ihan kympillä. Se tunne ei lähde minnekkään,
ja myös tuntuu että oon epäonnistuja itselleni,
mun läheisilleni eli kavereille ja perheelle, sekä
myös oon epäonnistuja teille lukijoille tietenkin.
Kaikesta huolimatta, mun pitää vaan jatkaa,
koska tiedän sisimmässäni, että haluan laihtua
koska en haluu olla tällänen valas ja koska mua
kuitenkin ahdistaa koko ajan niin se lähtee sillä kun
en syö ja liikun vain.
Yritän vain luottaa itseeni, ja toivottavasti tekin :)
Kuuntelen vain Anaa, en ketään muuta joka voisi
saada mun mielen kääntyyn.
Siihen että lopetan syömisen, auttaa se kun katson
ensin peiliin itseäni, ja huomaan kuinka läski oon.
Sitten kysyn vain itseltäni, että tarviiko mun oikeasti syödä?
Ei. Ei tarvitse. En ansaitse. En halua. En aio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti