pienin askelin

Sekoan. En ehkä näytä sitä. Mut mun pää on 

räjähtämis- ja sekoamispistees.

Eilen, oli hirvee päivä jotenki. Ihan hyvin se alko,

Jari meni jonku sen työkaverin läksiäisjuhliin niin

oltiin äitin kaa ilta kahestaan. No sitten oltiin hetken

siin kaupungilla, käytiin kahvilla, ja mentiin sitten

kotiin päin.  Siinä ennen kun käännytään yhdelle

pikkutielle ikä menee vassoriin, on yks lounaspaikka...

Me syötiin siel sitte.

Oikeesti. MIKS aina mulle tapahtuu tällästä,

ei se oo siitä mausta kiinni, vaan siitä tunteesta

ja surkeesta mielestä kun ajattelen sitä suurta

määrää mikä siinä mun edessä on.. Ja sitä pahaa

oloa, tai mieltä joka minuutti...

Viikonloppuna.. i'll starve myself.
Sillai tulee sit parempi olo onneks.